ARNO SOISALO JA ENSI

 

Arno Soisalo ENSI Suomen ensimmäinen tietokone – Finland’s first computer
Suomen ensimmäinen tietokone käynnistettiin juhlallisesti Postisäästöpankissa (PSP) 17.10.1958. Tietokone eli ”sähköaivot” oli IBM 650 -merkkinen (Magnetic Drum Data Processing Machine) ja se ristittiin ENSIksi.
Arno tabulaattorin (IBM 407) ja korttienluku ja lävistysksikön (IBM 350) vieressä.
Takanani näkyy tietokoneen keskusyksikkö IBM 650.
TAUSTAA

Teknillisessä Korkeakoulussa aloitettiin rakentaa ESKO – tietokonetta
(Elektroninen Sarja KOmputaattori) 1950 –luvun puolivälissä, josta piti tulla Suomen ensimmäinen tietokone. Kone valmistui kuitenkin pari vuotta ENSIn käyttöönoton jälkeen. Sitä rakensivat mm. DI:t Hans Andersin ja Tage Carlsson.
PSP:ssa luovuttiin jatkosodan päättymisen jälkeen Burroughs kirjanpitokoneiden käytöstä ja siirryttiin säästötilien (Leijonakantisen) kirjauksessa Hollerith reikäkorttijärjestelmän käyttöön. Uusi ja suuri asiakaskunta oli armeijasta kotiutetut sadattuhannet miehet. Heille avattiin säästötili PSP:ssa, jonne kotiuttamisrahat maksettiin. Niiden hoitaminen kirjanpitokoneilla kävi lähes ylivoimaiseksi.
Tulin v. 1954 PSP:n Säästökonttorin reikäkorttijaokseen operatööri-harjoittelijaksi. Silloinen reikäkorttikonekapasiteetti käsitti mm.: IBM 421 tabulaattoreita, IBM 602 kalkulaattoreita, IBM 077 kollaattoreita, IBM 082 sorttereita, IBM 513 reproja ja IBM 557 tulkkikoneen. Nämä koneet olivat mekaanisia ja toimivat releillä. Em. koneilla hoidettiin keskitetysti säästötilien reskontra ja koronlasku. Asiakasreskontra ja tilitapahtumat (panot ja otot) olivat reikäkorteilla.
TIETOKONEEN HANKINTA

Leijonakantisen haltijoita oli 1950-luvun puolessavälissä jo yli miljoona. Asiakasmäärän jatkuva tasainen kasvu ja pankkien välinen kilpailu pakotti miettimään uusia ratkaisuja asiakasreskontran hoitoon, joka laahasi toista kuukautta jäljessä. Tämä johtui Helsinkiin keskitetystä kirjanpidosta, koska pankkipalveluja ja rahaliikennettä hoitivat pääosin postikonttorit, joita oli n. parituhatta koko maassa. Säästötilien kirjanpitoa ei voitu siirtää postien vastuulle, koska siihen liittyvää ammattitaitoa ja konekapasiteettia ei heillä ollut.
Eräs ratkaisu oli siirtyä kuukausikirjauksesta kymmenpäivä kirjauksiin ja yhdistää useita työvaiheita tietokoneella hoidettavaksi. Samalla saataisiin pysäytettyä konesalin henkilökunnan jatkuva kasvu. Sen vuoksi pankkiin tilattiin joulukuussa 1957 IBM 650 -merkkinen tietokone. PSP:iin tilattu laitteisto oli vielä reikäkortteja käyttävää tyyppiä. Tästä tilauksesta sai alkunsa ennen näkemätön kehitys kohti tietoyhteiskuntaa, jonka päätä ei vieläkään ole näkyvissä. Idean isät olivat apulaisjohtaja Kalevi Tilli ja apulaisosastopäällikkö Sulo Rosenqvist. Sama laitteisto oli otettu käyttöön USA:ssa vain reilu kolme vuotta aikaisemmin, joten olimme PSP:ssa silloin ajanhermolla.
Syyskuun lopulla 1958 tuotiin tilattu laitteisto lentoteitse Suomeen. Laitteisto muodostui keskusyksiköstä IBM 650 ja voimayksiköstä IBM 655. Periferialaitteina tuli lisäksi kaksi IBM 407 tabulaattoria, korttien luku- ja lävistysyksikkö IBM 350 sekä korttien luku- ja lävistysyksikkö IBM 355. Periferialaitteet oli yhdistetty käsivarren paksuisilla kaapeleilla voimayksikön kautta keskusyksikköön. Keskus- ja voimayksikkö tulivat Ranskasta, muut mm. Englannista ja Hollannista. Laitteet kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran PSP:ssa. Varsinainen tietokone oli keskus- ja voimayksikkö. Keskus- ja voimayksikkö toimivat radioputkilla, joita oli yhteensä n. kolme tuhatta, molemmat painoivat lähes tonnin.
Kun kone oli saatu installoitua, alkoi laajat uuden käyttöönotettavan järjestelmän testit. Testejä pyöritettiin usein ympäri vuorokauden. Saman aikaisesti piti vielä suorittaa kirjaus- ym. toimintaa vanhalla järjestelmällä. Uuden järjestelmän suunnittelun ja ohjelmoinnin hoitivat ekonomi Reijo Pukonen, joka oli palkattu tietotekniikka-asiantuntijana pankkiin. Hänen ohellaan IBM:stä oli lainassa ekonomi Veli-Juhani Savio. Apulaisosastopäällikkö Sulo Rosenqvist oli projektipäällikkönä. Me tietokoneoperatöörit olimme mukana jo testausvaiheessa. Nyt uskaltaa sanoa jo, että tilanne oli aika kaoottinen välillä.
Kesällä 1958 järjestettiin testit meidän operatöörien parissa, joissa valittiin soveliaimmat koulutettavaksi operointi- ja muihin tietotekniikan tehtäviin. Suomen ensimmäisiksi tietokoneoperatööreiksi valittiin Aarno Hanni, Arno Soisalo ja Kalevi Takala. Koulutus aloitettiin loppukesästä ja se jatkui aina tietokoneen tuloon saakka, siinä oli mukana myös konesalin pomot: Paavo Siltanen, Lauri Aalto, Antti Palomäki ja Kauko-Tapio Lahdenperä. Koulutus ei saanut häiritä päivän rutiineja, joten se oli sijoitettu työpäivän päätteeksi omalle ajalle. Koulutusta veti ekonomi Veli-Juhani Savio IBM:stä, joka oli myynyt tietokoneen PSP:lle. Koulutuksessa opiskeltiin ja jouduttiin omaksumaan aivan uusia asioita, kuten suunnittelua, vuokaaviotekniikkaa, ohjelmointia, Boolen algebraa, binääri- eli kaksilukujärjestelmää, koneen toimintaperiaatetta jne. Tähän asti oli pärjätty ”pelkällä” kytkentätaidolla. Kytkentätaitoakin tarvittiin vielä periferialaitteiden toiminnan ohjaukseen.
KÄYTTÖÖNOTTO

Juhlallinen käyttöönotto tapahtui perjantaina 17.10.1958. Tietokoneen käynnisti valtionvarainministeri Päiviö Hetemäki pääjohtaja Teuvo Auran opastuksella. Läsnä olivat mm. eduskunnan puhemies V. J. Sukselainen, Suomen Pankin johtokunnan jäseniä, PSP:n hallituksen jäseniä, Suomen IBM:n toimitusjohtaja Bengt Grönholm ja Euroopan IBM:n korkeinta johtoa, sekä valtionvarainministeriön korkeinta virkamiesjohtoa ja myös konesalin henkilökuntaa. Tilaisuudessa oli paljon eri lehtien toimittajia ja kuvaajia paikalla. Se ikuistettiin myös filmille, joka esitettiin television uutiskatsauksessa.
Käyttöönoton jälkeen myöhemmin syksyllä Yleisradio teki televisioon ohjelman ENSIstä. Ohjelman tekijänä oli Jukka Virtanen. Kuvaus- ja toimittajaryhmä pyörivät monta päivää tiekonesalissa ”sotkemassa” meidän rutiineja. Toisaalta oli mielenkiintoista seurata ohjelman tekoa. Se tuli sitten eräänä iltana ulos suorana lähetyksenä. ENSI pelasi siinä mm. erästä intialaista peliä (NIM?) ja taisi hävitä vielä vastustajalleen.
vasemmalta alkaen tietokone IBM 650, luku- ja lävistysyksikkö IBM 350,
tabulaattori IBM 407 ja luku- ja lävistysyksikkö IBM 355.
TEKNIIKASTA

Keskusyksikön ”sydän” oli 2.000 sanaa käsittävä magneettirumpu, joka pyöri 12.500 kierrosta minuutissa. Yhteen sanaan mahtui kymmenen numeroinen luku ja etumerkki tai viisi aakkosta. Kone pystyi suorittamaan minuutissa 78.000 yhteen- tai vähennyslaskua, 5.000 kertolaskua tai 3.700 jakolaskua. Koneessa oli laskutoimituksia varten kaksi laskuria: upper- ja lower accumulator. Luvut siirrettiin distributorin välityksellä akkuihin ja sieltä takaisin rummulle muistiin. Tämä ja rummun pyöriminen selittää vähäisen laskentakapasiteetin. Tietokone toimi ohjelmalla, joka luettiin reikäkorteilta IBM 350 readerin kautta ja taltioitiin magneettirummulle. Ohjelman koodausta varten oli ”650 S.O.A.P. Program sheet” –lomake. Lomakkeella oli varauduttu koodaamaan suoraan konekielellä tai symbolikielellä. Rummun muistipaikat oli numeroitu 0000 → 1999. Alussa ohjelman käskyt ja osoitteet koodattiin konekielellä ja käskyille annettiin suoraan osoite, johon ne sijoitettiin rummulle.
Myöhemmin kehitettiin USA:ssa ohjelmoinnin apuvälineeksi SOAP –kieli (Symbolic Optimum Assembly Program), jonka kehittämiseen osallistui mm. suomalaissyntyinen tohtori Volontis. Tällä kielellä koodattiin käskyt symbolisina. Sen jälkeen luettiin ohjelmakortit rummulle muistiin ja kone suoritti ohjelman ”käännön” konekielelle ja samalla optimoi ohjelman suorituksen mahdollisimman tehokkaaksi. Tämä tarkoitti, että seuraava käsky otettiin mahdollisimman läheltä edellistä käskyä, ettei rumpu joutunut pyörähtämään koko kierrosta, vaan ainoastaan osan kierroksesta. Ohjelman optimointi oli erittäin tärkeätä tällä tietokoneella, koska isoissa ajoissa töiden läpimeno nopeutui merkittävästi. Silloin tietokoneen sisäinen nopeus laskettiin millisekunneissa (sekunnin tuhannesosa). Kun tietokone käynnistettiin, se ujelsi kuin suihkumoottori, koska magneettirumpu kiihdytti vauhtiaan päästäkseen työskentelynopeuteensa 12.500 kierrokseen minuutissa. Normaalinopeudessaan se kävi täysin äänettömästi. Kertaakaan sen lähes neljän vuoden aikana, jonka tietokone oli PSP:ssä, ei esiintynyt mitään vikaa rummussa ja sen käynnissä.
ULKOPUOLISET KÄYTTÄJÄT

PSP vuokrasi koneaikaa mm. tieteellisiin tarkoituksiin.
Pääesikunnan Ballistinen toimisto kävi derivoimassa eli laskemassa tykkien ammusten lentoratoja.
Ilmatieteellinen keskuslaitos (nykyään Ilmatieteen laitos) kävi laskemassa ja tulostamassa säätilastoja.
Teknillinen Korkeakoulu, matematiikan professori Olli Lokin johdolla, oli myös asiakkaamme.
Helsingin kaupunki laski vuosina 1960 – 1961 virkamiestensä palkat Otto Karttusen johdolla, josta tuli
myöhemmin Valtion Tietokonekeskuksen (VTKK) ensimmäinen ylijohtaja. Silloisen Matematiikkakonekomitean sihteeri Olli Varho kävi myös laskemassa tilastojaan meillä. Varhosta tuli myöhemmin Suomen IBM:n toimitusjohtaja. Svenska Handelshögskolanin opiskelijat kävivät joskus IBM:n johtaja Kaj Lagerbladin johdolla pelaamassa yrityspelejä.
Kansaneläkelaitos oli tilannut samanlaisen koneen magneettinauhoilla. He kävivät myös testaamassa tulevia ajojaan.
Wärtsilältä käytiin joskus laskemassa laivojen vakavuuksia.
Sosiaaliministeriö laski ja tulosti tilastojaan.
Valtiovarainministeriön toimeksiannosta ja Sulo Rosenqvistin johdolla laskettiin ja listattiin vuosien 1960 ja 1961 ennakonpidätystaulukot.
ENSIn vuokraajat pääsivät aina suorittamaan ajojaan, testejään yms. virka-aikana. Yksi meistä tietokoneoperatööreistä oli paikalla tukihenkilönä. Omat työt suoritettiin usein yli-, sunnuntai-, tai yötöinä.
ENSIn tärkein työ oli säästötilien kirjaus eli säästöpäiväkirja (SPK). Tavoite oli nopeuttaa kirjaus kuukausittain tapahtuvasta kolmeen kertaan kuukaudessa. Sitä yritettiin vuonna 1959 mutta koneen kapasiteetti ei mahdollistanut yritystä.
TOISEN SUKUPOLVEN TIETOKONE

Operatöörien kannalta ENSI oli sympaattinen tietokone. Sen avulla pääsimme vaivattomasti mukaan tulevaan tietotekniikan ”oravanpyörään”. Ylitöitä jouduimme tekemään kovasti. ENSIstä jäi meille vain positiivisia muistoja.
ENSI poistui käytöstä kesällä 1962 täysin palvelleena, mutta ulospäin hyväkuntoisen näköisenä. Saman vuoden keväänä oli tullut ensimmäinen IBM 1401, toisen polven tietokone. Tässä koneessa ei ollut enää radioputkia, vaan ne oli korvattu transistoreilla ja diodeilla. Koneessa oli ferriittirengasmuisti, jolloin kaikki muistipaikat olivat yhtä nopeasti saatavilla. Tässä koneessa ei enää tarvittu kytkintauluja. Kone oli sisäiseltä nopeudeltaan monta kertaa ENSIä nopeampi. Korttien luku ja lävistys oli n. kolme kertaa nopeampi kuin aikaisemmilla koneilla. Listaus myös oli ainakin nelinkertainen tabulaattoreihin verrattuna.
Käyttö- ja ohjelmointihenkilökunnan koulutus uudelle tietokoneelle aloitettiin keväällä 1962.
Neljän vuoden kuluttua 1966 hankittiin pankkiin kolmannen sukupolven tietokone IBM 360. Se mullisti tietotekniikan ja sen käytön lähes täydellisesti verrattuna edellisiin tietokoneisiin.
Arno ”Arska” Soisalo,
Ensin operaattori



COMMENTS

0 Responses to Arno Soisalo ja ENSI